Matkaseuraa
En ole nauhoittanut neljään päivään. Olin Oviedossa vankilan näköisessä alberguessa. Oviedo oli harvinaisen mukava kaupunki. Ehkä kun niillä ei ole biitsiä, niin ovat panostaneet enemmän viihtyvyyteen muilla tavoilla. Kiva puisto ja vanha kaupunki. Kun etsin ulospääsyä kaupungista, tapasin Zoran, Hannahin ja Stephanin, ja me käveltiin sillä porukalla koko päivä ja jonkun verran seuraavaa päivää. Stephaniella jalkoja särki niin paljon että hän ja Hannah jäivät jatkamaan hitaampaa vauhtia. Jatkoin Zoran kanssa eteenpäin.
Nyt Hannah ja Steph ottivat meidät kiinni taksilla. Stephillä ei ole jalat kunnossa ja Hannah sai ruokamyrkytyksen, niin olivat jääneet kunnolla jälkeen. Käytiin illallisella, jolla ruoka ei ollut erityisen hyvää mutta siideritarjoilu oli erityisen outoa. Siideri kaadetaan pään yläpuolelta niin pitkältä, kuin käsi ylettyy, jotta se hapettuu pudotessaan. Se pitää juoda yhdellä kulauksella, mutta ei koko lasia, sillä viimeiset pohjalliset pitää heittää lattialle.
Hospitales
Zoran kanssa käveltiin pitkiä päiviä, vaikka hän onkin aloittelijakävelijä, mutta muuten urheilullinen. Eilen käveltiin pahamaineinen Hospitales, joka on reitti vuoren yli ilman mitään palveluita. Se oli vaan villiä luontoa. Siellä oli hevosia ja lehmiä vapaina vuoren päällä. Se oli kaikkein vaativin osuus Primitivoa. Sen olisi voinut myös kiertää toista reittiä, mutta olisi mennyt kauemmin, eikä maisematkaan olisi yhtä hyviä. Oltiin tosi lopussa molemmat sen jälkeen. Tänään mennään 20 kilometriä Grandas de Salimeen, johon Steph ja Hannah menivät taksilla. Jalat ovat olleet hyvässä kunnossa, ei ole tullut uusia rakkoja. Lihakset alkaa olla vähän väsyneet, pitäisi pitää taukopäivä. Tässä on tullut neljä tai viisi pitkää päivää peräkkäin. Nyt tässä on tällainen tekojärvi.
