Rakkuloiden kaupunki
Virallisella reitillä ei tarvitse paljon jännäillä, kun seuraa nuolia. Larrabetzuun 7 km. Siellä on ainakin ravintola. Pikkukylä. Sitten Bilbaon ehkä 10 km. Tänään tallaan hitaammin ja yritän mennä alamäet niin, ettei varpaat kuluisi enempää. Edelliset rakkulat ovat parantumassa. Jos eivät pahentuisi tänään, niin ehkä häviäisivät kokonaan. Voisi kävellä hetken ilman kipuja.
Mitäs täällä tulee? Tässä sanotaan, että kävelijät polulle ja pyöräilijät asvaltille. Otan tämän pyöräilijöiden reitin ihan sen takia, että jalat pysyisi kuosissa.
Söin Larrabetzussa mustekalaa tikunnokassa. Aika rasvaisia biittejä, varmaan jaksaa jonkun aikaa. Kävelen kohti Lezamaa. Bilbaoon näköjään 12 kilsaa. Paljon fillaristeja näillä teillä.
Matkajuoruja
Ylitin viimeisen vuoren ennen Bilbaota. Tapasin huipulla Julianin, johon tutustuin edellisessä majatalossa. Olof ja poika ilmestyi kahden koiran kanssa. Koirallakin oli hieno reppu. Sanoivat, että telttailu ei olisi sallittua Espanjassa, vaikka kyllähän noita telttoja näkee. Ilmeisesti poliisi yrittää pitää telttailijat metsästä metsäpalojen välttämiseksi. Väittivät, että joku olisi etsitty metsästä kännykkäsignaalin perusteella, mutta enpä tiedä onko se mahdollista tai laillista. Kuulostaa legendalta. Matkan varrella kuulemma tulee myös kohta, jossa on karhuja. Ne pidetään sähköaidan avulla pois Caminolta. En oikein tiedä uskonko näitä tarinoita. Sekä Julianilla että Olofilla oli teltat.
Ostoksia
Kävelin Bilbaosta alaspäin Portugaleteen. Tarkoitus ostaa teltta, mutta kaupat ovat kiinni sunnuntaina. Ajatus sen jälkeen oli, että etsin kaupan, josta saan ostettua teltan ja tulen takaisin julkisilla huomenna. Löysin ison kauppojen keskittymän: Ikea, Carrefour ja Costco. Luulisi, että löydän täältä teltan. Portugaleten hostellit olivat täynnä, joten otin metron toiselle rannalle Portugaletesta itään Plenziaan ja etsin leirintäpaikan. Mutta tällä kertaa oli makuupussi ja alusta, joten oli vähän kuin olisi telttaillut. Ei tullut kylmä.
Nyt on teltta, autotieseikkailun jälkeen. Sporttisupermarket Decathloniin ei mene kävelytietä. Joku treenailee säkkipilliä tässä monikaistaisen tien vieressä. Varmaan hyvä paikka treenata, kukaan ei tule valittamaan. Luulen, että löysin polun pois täältä. Ei tämäkään ole virallinen, vain hiekkapolku puron vieressä. En saanut pienintä telttaa, kun ei ollut varastossa, mutta sain pienimmän kahden hengen teltan. 2 kiloa lisää painoa.
Teollisuusluuppi
Onnistuin kävelemään ympyrää telttaostoksien jälkeen. En edes tiedä miten se tapahtui. Joen sivuhaaroja on useampia, ja aina veden kulkusuunta ei näytä loogiselta. Ehkä nousuvesi hämää. Sen lisäksi merkinnät on autoja varten, niin niitäkään ei voi sokeasti seurata. Mutta luulen, että enää ei tule näin sekavaa aluetta kuin tämä Portugaleten ja Bilbaon välinen teollisuusmeininki. Tuli pitkä päivä lopulta, kun luuppasin viideltä sinne Decathlonin nurkille uudestaan ja tajusin mihin suuntaan pitää mennä. Tallasin Pobeñaan, jossa on surffariranta La Arena. Ehdin albergueen kaksi minuuttia ennen sulkemisaikaa.
