Kenkäkirurgiaa
Castron kuumottava kaivos
Nyt olen fiinissä Castro Urdialesissa. Tänne tuli polku hylätyn kaivoksen läpi. Olivat nostaneet merestä jotain ison metallihökkelin avulla. Ensin näytti, ettei siitä pääse ollenkaan läpi, mutta polku meni parista tunnelista, nosturin alta ja sen jälkeen piti vähän kiivetä. Täällä ei hirveämmin pidetä systeemeitä sellaisessa kunnossa, ettei kukaan vahingossa kuolisi. Kaiteeseen oli laitettu kukkia. Oliko joku leikkinyt rantakivien välissä?
Castrossa ei ole hyviä yöpymisvaihtoehtoja, joten lähden tästä menemään, kunhan käväsen rannalla lellumassa ja turisti-infossa, jos saisin kartan. Nuo infot on hyödyllisiä kun ei ole älypuhelinta mukana. Hyvällä tuurilla karttaan on merkitty leirintäalueet.
Miniloma
Lepäilin muutaman päivän leirintäpaikalla ja parantelin jalkoja. Vielä on pari rakkulaa, mutta paranemaan päin. Kengät alkavat hajota. Pohjiin on ilmestynyt outoja poimuja.
En tiedä onko lämpötila noussut, vai olenko veltostunut. Vaikea päästä liikkeelle. Aamulla yritin seurata rantaa ja kapusin hurjan rinteen, mutta siellä oli vain näköalapaikka, josta voi katsella petolintuja. Kapusin takaisin. Nyt kävelen autotiellä. Tuskaisen kuuma. Onkohan 30 astetta? Välillä tulee hyvä viima. Kaupunki jossa olin, oli jaettu hassusti. Nousuveden aikaan ei päässyt kävelemään toiselle puolelle. Toinen puoli oli oma kaupunkinsa, vaikka ne olivat ihan kylki kyljessä. Jäin nousuveden vangiksi, väärälle puolelle leirintäalueesta. Mikäs siinä, hengasin biitsillä koko päivän ja kävin ravintoloissa syömässä. Nyt olen levännyt, pesin kaikki kamat. Teltta on testattu, turhan iso mutta ei se mitään.
Eilen kävelin rantoja pitkin. Kengille on tapahtunut jotain... Toisen kengän pohjassa oli kurttu, joka painoi pikkuvarvasta kengän ylä- ja alaseinän välissä. Varvas meni aika huonoon kuntoon. Siinä on rakko kolmella puolella. Ensin mietin kenkäkauppaa, mutta sitten päätin avata kengän. Siellä oli hiekkaa. Se oli mennyt sisään kengän päältä ja valunut kankaan kerrosten väliin. Sain hiekan pois ja harkitsin käveleväni flipflopeissa. Ihan turhaan parantelin jalat, kun ne on rikki taas. Ehdin päästä leirintäalueelle ennen ukkosmyrskyä illalla. Nyt pitäisi kuivatella telttakamoja ja selvittää kartasta, missä oikein olen.
Eilinen oli aikamoista kituutusta. Varmaan silti kävelin 25 km, välillä väärään suuntaan. Löysin leiripaikan Somon kaupungin laidalta. Onko nämä kengät väärän malliset, onko ne tiukat varpaiden sivulta? Kaikki ongelmat on pikkuvarpaan ja sen viereisen varpaan kanssa. Mutta jos ostaisin kunnon vaelluskengät niin matkabudjetti olisikin siinä, ja en pääsisi Oviedoa pidemmälle. On mennyt liikaa näihin telttoihin ja muihin. No, periaatteessa ei ole kuin yksi varvas hajalla, mutta se onkin sitten erityisen hyvin hajalla. Iho lähtenyt kaikilta puolilta paitsi yhdeltä. Mistähän saisi aamukahvin?
Eilen Santanderin jälkeen päädyin samaan albergueen kuin Stefan, joka oli samalla venekyydillä Somosta Santanderiin. Siellä tapasin Carmenin ja Kendallin. Heistä toinen yrittää tehdä töitä iltaisin ja toisella on jalka rikki, ja hän ottaa junan eteenpäin. Sain kaikki pyykit pestyä ja kuivattua koneessa. Niitä ei lavuaarissa saa yhtä puhtaaksi ja eilen oli aika märkää, niin kiva että kaikki on kuivaa. Varvas alkaa tuntua kohtalaisen hyvältä. Ei ole tullut lisää rakkoja. Nyt on vaseliinia varpaiden välissä ja talkkia varpaiden ympärillä, kaksi sukkaa vähentämään hankausta ja vielä sukan päällä talkkia, jos kenkä on kostea. Tällä hetkellä on hyvä sää, eli pilvinen, mutta myöhemmin taitaa sataa.
Kun tallaa yksin ja yöpyy random-mestoissa ilman muita kävelijöitä, niin motivaatio häviää ja alkaa miettimään, että pystyykö pääsemään kuinka pitkälle. Mutta kun tapaa muita matkustajia, ja kuulee heidän ongelmistaan ja miten he niitä ratkovat, niin siitä saa vaihtoehtoja omalle suunnitelmalle. Kendall sanoi, että he ovat leiriytynyt niin, että kävelevät pimeään asti, pistävät leirin pystyyn ja lähtevät aamun sarastaessa. Kukas sitä leiriä näkee, kun espanjalaiset heräävät vasta yhdeksältä. Kuulemma Camino Primitivo on suurimmaksi osaksi päällystämätöntä tietä, eli sen pitäisi olla parempi jalkojen suhteen. Mutta siihen asti on 70% asvalttia. En ole kyllä ihan varma, onko asvaltti on ongelma, kun treenasin Helsingissä suurimman osaa asvaltilla.
