Yöllinen Gernika

Luonto kääntää suunnan

Jatkoin matkaa Lagoon. Kävin uimassa. Lagon jälkeen on joki, jonka olin suunnitellut ylittää ja jatkaa merenrantaa pitkin. Joen yli menee veneitä, mutta oli liian myöhä. En halunnut viettää yötä metsässä, joten jatkoin yläjuoksulle koko yön läpi Gernikaan asti. Gernika oli alkuperäisellä matkasuunnitelmalla, joten nyt olen takaisin normaalilla Camino-reitillä.

Suljetut ovet

Kun pääsin Gernikaan keskellä yötä, siellä ei päässyt sisään mihinkään, joten hengailin bussipysäkeillä ja vaeltelin ympäriinsä lämpimikseni. Aamulla koitin päästä hotelliin, mutta eivät päästäneet. En ymmärtänyt oliko se suljettu vai täynnä. Ainoa albergue oli tilapäisesti suljettu. Odotin aamuyhdeksään, että pääsin ostamaan makuupussin ja makuualustan. Nyt ei ole ongelmaa, jos jään keskelle ei mitään. Telttaakin etsin, mutta olivat liian isoja. Nyt yritän löytää seuraavan alberguen, jonka pitäisi olla muutaman kilsan päässä. Tämä päivä ei sitten olisi erityisen pitkä. Kun eilenhän matkaa tuli ihan hullusti, kun kävelin ensin koko päivän ja melkein koko yön.

Lepo

Pääsin seuraavaan albergueen vuoren rinteessä. Nukuin pitkät päiväunet, heräsin illalliselle ja menin aikaisin nukkumaan. Perusteellinen illallinen kesti pari tuntia. Siellä oli mukava valikoima matkustajia. Australialainen himokävelijä Camile, amerikkalainen Lauren, belgialainen Jean. Jean puhui vain ranskaa, oli kävellyt Belgiasta kaksi kuukautta. Sanoi, että ei mitään ongelmia rakkuloiden tai minkään kanssa, kun kävelee omaa tahtia.

Tässä olikin heti pitstoppi, josta sain kahvin. Alberguen naapuri pitää omakotitalon pihalla eväspöytää. Eilen oli hyvä illallinen. Sai syödä niin paljon kuin lystää. Ei pelkkiä pintxoseita tai bocadilloseja. Kuulemma 10 km päässä on Larrabetzu, seuraava kylä.