Vaihtoehtopolut
Olin kävelemässä Mutrikuun, kun huomasin rantareitin, josta pääsi hyppimään kiveltä kivelle koko matkan. Mietin saisinko ostettua teltan, kun nämä hostellit on kalliimpia täällä Caminon ulkopuolella. Eilen kyselin hintoja: 50 - 80 euroa kahden tähden hotelli. Onneksi löytyi kerrossänkyhostelli 25 eurolla. Näitä alkaa olla vaikeampi löytää, tämä oli viimeinen vaihtoehto tässä kaupungissa. Nyt olen Lekeitiossa. Täällä on saari, johon menee silta, joka on vain laskuveden aikaan käytössä. Nousuveden aikaan se on veden alla.
Katsoin että muutaman kilometrin päässä on ranta, josta lähtee polku paikkaan nimeltä Ea. Luulen että se on liian pieni kaupunki yöpymiseen, mutta siellä voisi varmaan syödä. Söin hostellin aamupalan tänään, ajattelin että ei tarvitse etsiä heti ruokaa. Tässä voi mennä puoli päivää ennen kuin olen Eassa, kun ei tiedä näistä poluista kuinka vaikeita ne ovat. Kamat kosteita. Kengätkään ei kuivuneet yön aikana. Olisi pitänyt pistää talkkia kenkiin, mutta valitettavasti muistin tämän jipon vasta nyt. Ehkä pistän sitä sukkiin. Eilen satoi koko matka tänne. Repussa ei kastunut mikään, mutta itse kastuin. Onneksi on lämmintä.
Omat polut, tuntemattomat polut
Polku ei ole enää yhtä hyvin merkitty. Kiersin teollisuusaitauksen ja metsäkoneita. Nyt löysin polun, joka on kohtalaisen iso verrattuna muihin. Tämän on mentävä johonkin. Eikä täällä voi eksyä paljon, kun kävelee pois päin auringosta ja etsii aina oikealta puolelta meren. Kai tässä on puolitoista tuntia painettu tänne suuntaan. Vastaantulija sanoi, että ensin pitää päästä erääseen toiseen kylään, johon on puoli tuntia. Paljon ylä- ja alamäkeä. Osittain on aika viileääkin varjossa. Hostellinpitäjä sanoi aamulla, että Eaan on 7 kilometriä. Mutta jos olen jo kävellyt puolitoista tuntia, ja seuraavaan kylään menee vielä puoli tuntia ja tämä vastaan tullut nainen sanoi, että sieltä on vielä viisi kilometriä Eaan... Vähän arvasinkin, että ei tämä ole mikään pyrähdys... Täällä olisi hyvää telttailumestaa koko ajan. Jos olisi teltta, voisi kävellä illallakin ja pysähtyä vasta kun tulee pimeä.
Olin siinä luulossa, että tallaan paikallisia polkuja, mutta tulin juuri kyltille, joka sanoi että tämä on E9, eli yksi euroopan halki kulkevista kävelyreiteistä. Suomessa niitä ei kovin montaa taida olla. 1,5 kilsaa Ispasteriin. Polku muuttui autolla ajettavan kokoiseksi. Että ei mitään hätää.
Täytyy kyllä sanoa, että aamiainen oli rahantuhlausta, vaikka oli vitosen. Tähän mennessä huonoin cafe con leche. Sen lisäksi mössöllä täytetty voipulla. Se oli hyvä. Mutta kaikki muu olisi ollut parempaa kulmakuppilassa. Note to self, seuraavaksi ei aamupalaa.
Meren ranta lähestyy. Toivottavasti pääsen kävelemään rantaa pitkin. Ei jaksaisi kavuta. Jaloissa on liikaa laastareita. Alamäissä kannattaa kiristää nauhat kunnolla, muuten jalat valuu eteen. Sitten tulee rakkuloita varpaiden etupäihin, ja kun ne painuvat yhteen, tulee rakkuloita niiden väleihin.
Okei, hmm. Varmaan missasin sen kylän, jonka piti olla tässä. Päädyin kanjonin reunaa tuonne rantaan. Ei edes voinut käydä dippaamassa. Oli jotenkin vaikea ranta. Sitten piti kiivetä ylös lohikäärmekiven palasta. Eksyin vähäksi aikaa vuohipolulle. Sitten oli tosi jyrkkä nousu ja tunneli piikkipuskien sisällä. Nyt löysin kunnon polun. Olen aika varma, että pääsen tätä pitkin seuraavan vuoren päälle, josta näen mitä sieltä seuraa. Rantaa ei voi kävellä. Se on vaan sadan metrin droppi mereen.
Lopulta löytyi ranta, jossa pystyi dipata. Otin tauon, söin eväät. Sitten piti taas kavuta tosi tiukka ylämäki pudotuksen reunalla. Sieltä löytyi lampaita ja aita. Aidan toisella puolella luki, että täällä vartioi vaarallinen koira. Siis siellä suunnassa, mistä olin juuri tullut. En tiedä mistä olisi pitänyt mennä. Täältä alkoi löytyä asutusta ja nyt löytyi Bilbaon tie. 52 kilsaa Bilbaoon, joka on ihan hyvä uutinen, sillä en jaksa enää polkuja tänään. En tiedä olenko Eassa vai missä. Ei täällä ole ravintoloita tai mitään, vain tätä maalaismaisemaa.
Polut loppuvat ja toiset alkavat
Jaha. Bilbaon tie loppui. Eli se merkki tarkoitti, että toiseen suuntaan on 52 kilsaa. Huh. Kun saisi jostain juomista.
Löysin merkityn polun, kai minä menen tänne. Keltainen ja valkoinen merkki. Sama polku kuin se E9, monia monia tunteja sitten. Kello alkaa olla neljä. On tullut käveltyä. Varmaan kymmeneltä aloitin. En tiedä meninkö ohi Eastakin, vai oliko tämä Ea? Täällä oli vain muutama talo. Hostellin pitäjä sanoi, että se on pieni kylä, 1200 asukasta, mutta jos ne on levitelty näin laajalle, niin onko täällä keskustaakaan? Miksi hän sitten sanoi, että se on muy bonito? Ehkä hän tykkää väljästä... Mutta luulisi, että olisi edes kirkko. Pitää kuunnella neljältä, paukutetaanko kelloja.
Löysin tienviitan, jossa oli kaksi nimeä, joista kumpikaan ei ollut ollenkaan tuttu. Bedarrona ja Bix. Menen Bixiin päin, se näytti olevan oikeassa suunnassa. Ainakin ovat merkanneet polun kunnolla, eikä niin kuin viimeeksi kun se vain hävisi... Bixiin on vain kilometri, toivottavasti siellä on ravintola.
Puska, temppeli, pintxo
Jes, viimein löytyi Ea. Ensin tulin temppelille, josta toivoin saavani vettä, mutta siellä ei ollut lähdettä. Vähän matkaa alaspäin aukesi pikku kylä, oikein mukava. Söin muutamat pintxot, join tuopin olutta ja monta pulloa vettä. Nyt pysyn asvaltilla Bilbaoon päin. Kello on varmaan seitsemän. Meni vähän kävelemiseksi. En tiedä onko seuraavissa kylissä mitään, vai ovatko liian pieniä kesäasuntokyliä.
Kilometrit vilkkuu silmissä kun ollaan baanalla! Kun lähdin Easta, kyltti sanoi, että Lekeitiaan 10 km autotietä. En tiedä, mitä se oli polkuja pitkin, mutta siihen meni koko päivä.
