Keskimaan Lohikäärmekivi
Keidas
Illalla löysin varsinaisen keitaan. Ruoho ja pensaat oli leikattu viimeisen päälle. Huilu soi vasemmalla ja kitara kauempana oikealla. Luulin että se on ravintola, mutta se olikin uskonnollinen yhteisö, joka majoittaa myös kävelijöitä. Palvelu oli niin hyvää, että sellaista tuskin tulee toiste tämän reissun aikana. Heillä oli kaikkea bisnestä: San Sebastianissa kauppa, artisaanileipomo, isompi teollinen leipomo. Kasvattavat itse omat oliiviöljynsäkin. Eli uskovaista luontohippeilyä. Oli kyllä vähän groomingiakin: Tehdään kaikkea kivaa yhteisössä, joka kuussa on uuden kuun festivaalit, jne...
Siellä oli talo täynnä, kävelijöitä Ranskasta, Amerikasta, Hollannista. Se ranskalainen oli jo kävellyt 800 kilometriä, mutta suurin osa oli aloittanut Irúnista.
Eilen keskustelin monen yhteisön jäsenen kanssa, mutta jälkikäteen en oikein tiedä, että mikä siitä oli vapaata keskustelua ja mikä värväystä. Esimerkiksi, kun kysyin, että onko täällä vaarallisia eläimiä, niin joku sanoi että ei, paitsi ihmiset ja villit koirat. Nämä koirat olivat joku aika sitten päässeet lampaiden joukkoon ja tappaneet yhden. Aika raamatullisia teemoja... Kyllä ne vielä lopuksi kysyi, että haluatko tulla mukaan tähän elämäntapaan ja jäädä tänne. Nyt aukeaa merimaisema. Tulen tällaisesta sademetsämäisestä pusikosta aavalle. Siellä on meri. Ja hienoja mäntyjä...
Ostoksille ja ulos
San Sebastian oli siinä. En ollut täällä kuin kolme tuntia. Join kahvin ja kävin ostamassa sauvat. En tiedä onko parhaat. Niillä ei ollut pitkiä kokoja. Ilmeisesti aika korkea nousu tulossa. Ylös menee kaapelihissi, mutta tännehän tultiin kävelemäään...
Olen 8 km päässä kylästä nimeltä Orio. Tie on asvalttia, joka nousee ja laskee koko ajan. Maisemana meri oikealla puolen kilometrin päässä, ja ympäriinsä ripoteltu farmeja. Kepit ei olleet niin hyvät asvaltilla. Pomppii liikaa, niissä pitäisi olla kumitapit päissä, mutta ei tullut ostettua niitä.
Löytyi vakuuttavan näköinen lähde. Tankkasin pullot. Seuraavaan kaupunkiin ei ole onneksi kauaa. Sauvoilla tuntuu polku menevän nopeammin kuin maantie ilman sauvoja. Kävelin sen yhteisön omistaman bisneksen ohi. Ravintola ja aika paljon lampaita. Täällä on Sormusten Herran hobittimeninkiä nämä polut.
Erilainen perheloma
Ohitin saksalaisen perheen. Viisi pientä lasta, kaksi aikuista. Isällä on rinkka ja kärry, jota se vetää perässään. Äidillä rinkka plus lastenvaunut. Menevät 30 asteen alamäkeä, joka on tehty pelkistä liukkaista kivistä. Vasemmalla muutamankymmenen metrin droppi alas kanjoniin. En tiedä, mitä he ovat ajatelleet, kun ovat lähteneet tänne, mutta vaikuttivat olevan vielä kohtalaisen hyvissä fiiliksissä. Mulla itsellä on vähän vaikeuksia päästä tämä mäki alas...
Orio
Viime yön albergue (eli pyhiinvaeltajien hostelli) oli vanhantyylisessä talossa mäen päällä. Siitä oli hyvät näkymät. Orio on yllättävän eläväinen kylä verrattuna moneen muuhun. Kartalla näyttää, että täällä ei ole juuri mitään. Se perhe päätyi myös samaan yöpaikkaan nukkumaan. Vanhimmalla lapsista oli koko ajan hirveä meno päällä. Sentään yöllä oli hiljaista. Ehkä lapsilla ei ole mitään tekemistä, kun kävelevät vain koko päivän...
Tänään on ollut lähinnä aurinkoista. Kävelen lehmien laitumien välissä. Hassua että ei ole paarmoja tai mitään, vaikka näitä lehmiä, hevosia ja aaseja onkin. Onkohan ötökät niin näiden eläimien kimpussa, etteivät tule ihmisten kimppuun? Pidin tauon tuolla Zarautzissa ravintolassa, johon hostellin pitäjä minut vinkkasi, mutta ei se kyllä parempaa kahvia ollut vaikka oli kalliimpaa kuin kulmakuppiloissa. Zarautzin jälkeen oli pitkä kävelytie rannassa. Siellä oli kaikki paikalliset tallaamassa, kun oli sunnuntai. Myös muutamia tuttuja kävelijöitä meni ohi. Tänään pitää miettiä mihin pysähtyy, kun ei ole hostelleja niin paljon mistä valita. Seuraavaksi, Zumaia.
Söin hyvänkokoisen lounaan Zumaiassa. Kiersin Zumaian toiselle puolelle, jotta pääsin takana olevalle rannalle, jossa on hieno Lohikäärmekivi (oikealta nimeltään flysch). Kävin uimassa ja jatkoin rantaa epävirallista polkua. Se meni siellä sen Lohikäärmekiven reunalla. Kämmenselät näyttää vähän palaneilta. Ei voi minkään, pitää päästä Debaan. Toivottavasti siellä on tilaa hostellissa.
