Harjoittelureissuja

Maamme-kirjassa on tarina miehestä joka laskee veneellään Kymijoen vesistön Muurasjärveltä merelle asti. Ajattelin tehdä saman ilmatäytteisellä kanootilla.

Olin ostellut varusteita pitkin talvea ja viime viikonloppuna viimein pääsin niitä testaamaan. Suurin osa välineistä toimi kuten pitikin, mutta suunnitelmat muuttuivat hieman.

Alkuperäinen ajatus oli, että voin kantaa kanoottia. Valitettavasti lastia näyttäisi olevan niin paljon, että sen kantaminen ei ole mahdollista. Kun kantaminen ei onnistu, tämä jättää ainoaksi kulkutavaksi melomisen. Ottaen huomioon että en ole melonut pitkiä matkoja, voi jatkuva läträäminen muodostua haasteeksi. En ole myöskään melonut lyhyempiä matkoja juurikaan, eikä tässä hirveästi ehdi harjoitella ennen kesää.

Viime viikonloppuna meloin kuutisen kilometriä vastatuuleen ilman taukoja, ja vasen käsi lopetti toimimasta. Keskinopeus viikonloppuna oli 2,6 km/h ja 48 tunnin aikana etenin jotain 20 km. Luulenpa että tätä retkeä on parempi ajatella leireilynä kuin suorittamisena.

Eilen oli tarkoitus lähteä melomaan, mutta pakatessa alkoi yskitellä, joten päätin ottaa illan rennosti. Pakkasin kuitenkin, ja yritin vähentää painoa. Ongelma on että kanootti painaa jo yksin muistaakseni 11 kg ja vanha makuupussi varmaan pari kiloa, riippumatto ja pressu pari kiloa, ruokailuvälimeet pari kiloa. Ja siihen vielä 10 litraa vettä ja muutama kilo ruokaa.

Lastin kanssa melominen on ihan ok, mutta sen kantaminen vähentää intoa lähteä harjoittelemaan. No, nyt kun se on pakattu ja aurinko paistaa, niin kai sitä pitää mennä. Otan bussin Suvisaaristoon, Suinonsalmen satamaan ja katson sään mukaan minne siitä meloisi.

Suinonsalmeen päästyä tuuli olikin noussut, tai ehkä sitä ei vaan huomannut Kauklahdessa. Odotin useamman tunnin että tyyntyisikö. Lopulta piti vaan lähteä melomaan, kun ei viitsinyt kantaa sitä massiivista rinkkaa heti takaisinkaan.

Yksi tämän reissun opetus on, että tuuli ohjautuu saarien välissä, ja näyttää tulevan eri suunnasta kuin se todellisuudessa tulee. Se tekee yllättävänkin tiukkoja käännöksiä. Tästä johtuen huomasin menevän jatkuvasti vastatuuleen.

Stora Herrötä ennen oli kaikkein kovin tuuli, joka nosti aika puhureita, ja lisäksi alkoi sadella. Jossain vaiheessa tuntui että sade voisi muuttua rakeiksi. Viimeisen pikku selän ylitys oli todella väntöä.

Toinen opetus. Pidä aina kokonainen vaatekerta kuivasäkissä. Olin pukenut varavaatteita päälleni odotellessani tuulen laantumista Suinonlahdessa. Nyt varavaatteistani osa oli märkinä. Raapaisin kasaan pikaisen katoksen ja koitin kuivatella vaatteita. Ne eivät kuivuneet iltaan mennessä. Saman tien hankin myös polttopuita ja tein nuotion. Olin rantautunut tosi hyvään paikkaan parin kallion väliselle pienelle rannalle, jossa oli sopivat puut riippumatolle, ja joka oli täysin tuulen suojassa.

Yö oli vähän viluinen, ja tuntui etten nukkunut, vaikkakin kellon perusteella olin kyllä nukkunut. Märät vaatteet olivat ongelma. Avaruushuopa auttoi. Aamulla heräsin haahkaparven mouhotukseen. Nuotiopaikan pöytä oli kuurassa. Mutta aurinko paistoi, tein useamman aamupalan ja kuivattelin vaatteita.

Kun tuuli alkoi nousta vähän, päätin lähteä. Ajattelin katsoa mitä saaria idässä on, mutta en jaksanut mennä Rovargrundetia pidemmäksi kun huomasin että kädet on aika väsyneet eilisestä, ja jos menisin pidemmälle, niin pitäisi kiertää koko Suvisaaristo lähtöpaikalle. Joten menin takaisin samaa suorinta tietä Suinonsalmeen. Nyt oli vahva myötätuuli koko matkan takaisin.

Rinkan paino oli nyt itseasiassa jo ihan hallittavissa. Kyllähän jalat tulivat kipeiksi ja moni lihas joka ei yleensä kramppaisi tuntui kuin voisi krampata. En oikein keksi, miten sitä enää olennaisesti vähentäisi.